Lohtua talvi-iltoihin

Mielikuva syntyy jo tuoksusta: vihreän kiinalaisen teen, Cui Lun pehmeä ja aavistuksen makeahko tuoksu tuo mieleeni maiseman, joka on lämpimien lampien pilkkoma. Näen mielessäni ruohorantaisia pieniä järviä, joiden peilikirkkaan pinnan rikkovat vain lohikäärmeenpyrstöiset puiset veneet, joita kalastajat ohjaavat seisten. Kaikkialla on hiljaista, vuorten siluetti horisontissa, tai ehkä heijastuksena lammen pinnalla, jossain kaukaisessa temppelissä rukoillaan. Cui Lun maku on niin kellertävän lempeä, että teen on pakko kasvaa paikassa, jota suolainen meri-ilma tai kuumat tuulet eivät pääse koskettamaan, mietin. 

Ja näin onkin. Opin, että teetä kasvatetaan Hubein maakunnassa. Keski-Kiinassa oleva maakunta tunnetaan tuhansista järvistään. Alueen ilmasto on ystävällinen kuin Cui Lun maku. Cui Lu sopiikin korvaamaan mustaa teetä pakkaspäivinä. Se tuo pimeisiin iltoihin lämpöä ja lohtua – ja vie maistelijansa sammalen peittämien vuorien varjostamien lampien rannoille.